Luennot kestivät yhteensä noin kaksi tuntia, ja ne olivat aika mielenkiintoisia. Opimme niistä mm. ihmisen syömishistoriasta eli mitä söimme kussakin historian vaiheessa sekä syömisen evoluutiosta. Meidän piti myös kirjoittaa niistä muistiinpanoja.
Ensimmäisellä luennolla puhuttiin syömisen evoluutiosta. Opimme esimerkiksi, että apinan ja ihmisen sukulinjan haarautumisajankohta on voitu selvittää tutkimalla hampaiden rakennetta. Kun ihmisapina alkoi syödä juuresten ja hedelmien lisäksi lihaa, hampaisiin kului keskelle kuoppa, samanlainen, mikä meidänkin hampaidemme purupinnalla on. Niiden apinalajien, jotka jatkoivat juuresten ja joidenkin heinäkasvien syöntiä, hampaisiin kului ura, sillä heinää pureskellaan eri tavoin kuin esimerkiksi lihaa. Luento kesti vain 20 minuuttia, ja siinä puhuttiin myös evoluutiosta yleensä.
Toisella luennolla, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm luennoi paleoliittisesta ruokavaliosta, ja lopuksi vastasi kysymykseen, pitäisikö ihmisten syödä kuten kivikaudella. Hän kertoi myös, millainen ihmisen varhainen ruokavalio oli. Se sisälsi esimerkiksi paljon A- ja C-vitamiineja hedelmien ja vihannesten vuoksi. Hän kertoin myös, että kivikaudella ja maatalouden vallankumouksen aikaan metsästys oli miesten hommaa, kun naiset taas keräilivät ja viljelivät maata. Opimme, ettei meidän pitäisi syödä kuin kivikaudella, sillä ihminen on sopeutunut vallan hyvin nykyiseen ruokavalioonsa. Kivikauden ihmisten keski-ikä oli suhteellisen matala, noin 30 vuotta, minkä vuoksi heillä ei ollut sairauksia, joita vanhoilla ihmisillä on tänä päivänä, sillä kivikauden ihmiset harvoin elivät niin vanhoiksi, että riski sairastua esimerkiksi sydäntauteihin olisi noussut.
- Siri, Roosa, Auli ja Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti